151218_Ihminen – tunne itsesi

Antiikin Kreikassa filosofia ennen Sokratesta oli luonnonfilosofiaa. Luonnonfilosofisia koulukuntia oli useita, joista vanhimpana pidetään miletoslaista koulukuntaa. Sen filosofeja olivat muun muassa Thales, Anaksimandos ja Anaksimenes. Thaleen (625-545) lausumista tunnetuin lienee, että vesi on kaiken alkuperusta. Anaksimandoksen (610-540) mukaan asioiden perusta on rajaton. Anaksimenes (585-525) puolestaan yhdisti Thaleen näkemyksen vedestä kaiken perustana ja Anaksimandoksen rajattomuusopin. Hänen oppinsa mukaan ilma on kaiken olevaisen alkuainetta.

Miletoslainen luonnonfilosofia antoi virikkeitä Herakleitokselle (540-475). Miletoslaiset ajattelivat, että todellisuuden taustalla on jotakin aineellista, joka pysyy muutumattomana. Herakleitos puolestaan ajattelee, että maailmassa ei ole mitään pysyvää aineellista vaan kaikki on koko ajan muutoksessa. Herakleitokseen yhdistetään aforismi ”Kaikki virtaa”. Homo-mensura opin mukaan ihminen on kaikkien asioiden mitta. Tämä lausahdus yhdistetään Protagoraseen (490-420), joka ajatteli, että kaikki ihmisen maailmasta havaitsemat ja ajattelemat asiat ovat riippuvaisia ihmisestä itsestään.

Sokrateen (470-399) kautta Delfoin Apollonin näkemys ”Ihminen – tunne itsesi” on tullut meille tutuksi. Tämän näkemyksen Sokrates yhdisti ihmisen moraalisesti huonoon elämäntapaan, joka on ihmisen tietämättömyyttä siitä, mikä on hyvää elämää. Sokrates ei rakentanut yhtenäistä oppia vaan omalla esimerkillään viitoitti ihmisiä omakohtaiseen tutkiskeluun siitä, mitä hyvä elämä on. Sokraattisten keskustelujen tavoitteena on syventää omaa itseymmärrystä.

Jos vaatimusta ”Ihminen – tunne itsesi?” tarkastellaan kysymyksenä, silloin on ensin pohdittava filosofisen antropologian (ihmistutkimus) peruskysymystä ”Mitä ihminen on?”. Kysymyksen tarkasteluun sopii erittäin hyvin suomalaisen emeritusprofessorin Lauri Rauhalan (1914-) kokonaisvaltainen ihmiskäsitys, jonka mukaan ihmisellä on kolme olemispuolta: elämäntilanteisuus, kehollisuus ja tajunnallisuus. Rauhala sanoo elämäntilanteisuuden olevan kehollisuuden ja tajunnallisuuden pelitila, jossa nämä kolme olemispuolta kohtaavat toinen toisensa ja ovat vuorovaikutuksessa keskenään.

Ihmisen tulee olla tietoinen omasta elämäntilanteestaan, kehostaan ja tajunnastaan. Kutakin olemispuolta on mahdollista kehittää sekä yhdessä että erikseen. Esimerkiksi sosiaaliset taidot, itsetuntemus ja muiden ihmisten tunteminen liittyvät ihmisen elämäntilanteeseen. Kun olet selvillä muiden ihmisten tunteista, osaat huomioida toista ihmistä paremmin. Oman itsen tunteminen auttaa sinua tavoittamaan omat tunteesi. Näin ymmärrät omaa käyttäytymistäsi.

Lauri Rauhalan kokonaisvaltainen ihmiskäsitys on yksi ratkaisuehdotus filosofeja hämmentäneelle mind-body –ongelmalle. Rauhalan ihmiskäsityksessä elämäntilanteisuus on yksi osa ihmistä. Ihmisen kehollis-tajunnallinen olemassaolo on mahdollinen suhteessa hänen elämäntilanteisuuteensa. Näin jyrkkä irrallisuus ihmisen eri olemispuolten väliltä poistuu. Kuitenkin meillä säilyy mahdollisuus puhua kunkin olemispuolen tapahtumista sen oman rakenteen edellyttämällä tavalla.

Tiivistelmä esitelmästä Konsan Kartanossa Turussa 27.9.2015

Mainokset