160405_Mitä on henkinen?

Mistä me puhumme, kun puhumme henkisestä. Henkisestä olemassaolosta, henkiolennoista ja henkisestä kasvusta puhutaan paljon. Harvoin käy kuitenkaan ilmi se, millaisia ilmiöitä me tarkoitamme.

Henkisyyden ja henkisen kasvun ongelmistoon on ottanut kantaa filosofina ja psykologina tunnettu Lauri Rauhala vuonna 1992 ilmestyneessä kirjassaan Henkinen ihmisessä. Rauhalan kirja on syntynyt tarpeesta selkeyttää tilannetta siinä ”henkien sekamelskassa”, joka kulttuurissamme vallitsee. Mutta, mitä henkinen oikeastaan merkitsee?

”Henki tai henkinen on kulttuurielämässä ilmenevistä olemassaolon muodoista eräs vaikeimmin hallittavissa. Olennaisen tärkeätä nykyvaiheessa, jolloin valtiovaltakin kysyy kansankunnan henkistä tilaa, olisi selvittää, mitä käsitteillä tarkoitetaan. Henkisen paljastaminen on filosofian tehtävä”, sanoo professori Rauhala.

Luonnonfilosofian seuran tilaisuuksissa professorit K.V.Laurikainen ja L.Rauhala ovat törmänneet henkisyyden ongelmaan. Rauhala haluaa protestoida tätä. Rauhalan mukaan Laurikaisen näkemys on mielekäs atomin oman eheyden olemassaolon kannalta, mutta atomin sisäisessä maailmassa ei ole samanlaista merkityksillä operointia kuin ihmistajunnassa.

”Henkisyys on ihmistajunnan toimintaperiaate. Se on merkityksillä operoinnin ideaalinen sfääri ihmisen olemassaolossa. Se on aivoihin sidoksissa, mutta ei ole missään nimessä sama asia kuin aivot ja niiden toiminta.”

”Jos ihmiset uskovat, että heidän ulkopuolellaan on henkisyyttä, siinä ei ole mitään pahaa. Mutta näistä ihmistajunnan ulkopuolella olevista henkisistä asioista pitää puhua eri tavalla, että ne erottuvat ihmistajunnan sisäisestä henkisyydestä. Ne ovat aina olemassa ymmärryksemme ja käsitteidemme kautta. Siksi muodostuu looginen kuilu käsitteen ja tarkoitteena olevan henkiolennon välillä”.

Esimerkiksi kynän käsite, jolla ihminen operoi omassa tajunnassaan on radikaalisti eri kuin konkreettinen esine – tässä tapauksessa konkreettinen kynä. Rauhalan mielestä tämän ihmistajunnan henkisyyden erikoisasema on tarpeellista selvittää.

Yksilöiden henkinen tila

Rauhalan mukaan henkisestä tilasta puhuttaessa, sillä tarkoitetaan ihmisen kokemismaailmaa eli merkitysmaailman joko eheyttä taikka kaaosmaisuutta.

”Voidaanko puhua kollektiivisesta kansakunnan henkisestä tilasta? Luontevampaa olisi puhua ensin yksilöiden henkisestä tilasta. Yksilöiden kokemusmaailmasta muodostuu myös kollektiivinen kokemusmaailma. Sellaisina on pidettävä kulttuurin ilmentymiä. Kulttuurin luonne heijastaa tietenkin yksilöiden henkistä tilaa. Kuitenkin olisi ensisijassa tähdennettävä subjektiivista henkeä, koska siihen voidaan helpommin vaikuttaa.”

Rauhalan mielestä massat eivät pysty ottamaan vastuuta. Vastuunottaminen omasta elämästä jää aina yksilölle itselleen, siksi hän haluaa tähdentää ihmisten yksilöllisyyttä. Juuri sen takia ihmisiä yritetään velvoittaa vastuullisuuteen.

”Länsimaisen sivilisaation maailmankuvan sisäiset merkityssuhteet ovat kaventuneet, yksipuolisesti materialisoituneet ja taloudelliseen hyvinvointiin tähtääviä. Ihminen ei voi loputtomasti pingottaa elintasoaan.”

Lauri Rauhalan on selvittänyt psyykkisten häiriöiden problematiikkaa filosofisesti. Siellä hän on törmännyt siihen, kuinka psyykkiset ongelmat biologisoidaan. Hänen mukaansa psyykkisissä häiriöissä itse asiassa on varsin vähän biologisesti hoidettavaa.

”Suurin osa ongelmista muodostuu ihmisen maailmankuvien sekasortoisuuksista. Ongelmat muodostuvat päämäärien, arvojen, toiveiden ja tavoitteiden ristiriitaisuuksista, siitä kun ihmiset eivät saavuta tavoittelemiaan asioita ja päämääriä.”

Hieman kärjistäen Rauhalan mielestä biologisen ihmiskäsityksen mukaan ihminen ymmärretään pelkäksi biologis-fysikaaliseksi kokonaisuudeksi. Tästä seuraa se, ettei ihmistajunnan henkinen olemuspuoli näe muita arvoja kuin niitä, jotka lisäävät aineellista hyvinvointia.

”Jos ihminen nähtäisiin moniulotteisena, myöskin henkisenä olentona, silloin ihminen kokisi hyvän olon ja tyydytyksen tunteita henkisissä ulottuvuuksissa.”

Uuden tiedon järjestäminen

”Ihmistajunta järjestää uutta tietoa vaistomaisesti maailmankuvassamme omalle paikalleen. Nykyisin tiedon tulva on hirmuisen valtava, ettei tajunta ehdi järjestää uutta tietoa omalle paikalleen.”

”Jos henkinen kapasiteetti on viljelemätön uusille asioille, niin se on kyvytön vastaanottamaan uutta. Esimerkiksi diskomusiikista tehdyt tutkimukset osoittavat aistimassan tulvan olevan liian suuri, etteivät nuoret ehdi jäsentää kuulemaansa musiikkia omaan tajuntaansa vaan he saattavat tulla pahoinvoiviksi.”

Lauri Rauhalan mukaan ihmisten koko elämä on muuttumassa uusien tiedonvälityskanavien mukaiseksi. Elämä järjestetään sellaiseksi, että se vastaa tietokantaa.

”Itsetuotetun tekstin, puheen ja ajattelun väheneminen epäilemättä rappeuttaa ihmistä. Vaarana on, että nuorista tulee uuslukutaidottomia. Kaikkea uutta tietoa kohtaan pitää olla kriittinen, ettei oteta pelkästään vastaan mitä tiedotusvälineistä tyrkytetään.”

Rauhalalle tieteellinen toiminta on eräänlainen malli kriittisestä ajattelusta, vaikkakaan jokaisen ei tarvitse omaksua tieteellistä näkemystä. Vaatimattomassa mielessä tieteellinen ajattelu olisi kaikille soveltuvaa.

”Ensin tutustutaan uuteen aineistoon. Otetaan kriittinen kanta uuteen tietoon, jota pitää seuloa perusteellisesti. Ja sitten annetaan oman ajatteluprosessin toimia.”

Kuitenkin tieteessä on usein rajoittunut näkemys henkisyydestä. Henkisyyttä on vain tiedon muodostus, tiedolla operointi ja käsitteellinen ajattelu. Rauhalan mielestä korkeammat arvotunteet, esimerkiksi pyhyys ja kauneus, ovat henkisiä.

”Niiden viljeleminen ja esille ottaminen olisi hyvin tärkeätä. Ne eivät tietenkään poista taloudellisia puutteita. Eino Kailan mainitsemat syvähenkiset kokemukset toisivat harmoniaa ja eheyttä ihmisten rikkinäisiin maailmankuviin.”

”Länsimainen kasvatuksemme tähtää siihen, että meidän pitää pukea ajatuksemme puheeksi ennen kuin hyväksymme ajatuksemme. Meidän olisi joskus hyvä antautua positiivisen meditatiivisen tunnelman valtaan, jolla on eheyttävä vaikutus elämäämme. Meditaation avulla saavutetulla rauhoittumiselle on mielenterveydellistä vaikutusta.”

Ihminen on kokonaisuus

Professori Lauri Rauhalalle ihminen on olemassa kokonaisuutena. Rauhalan holistinen ihmiskäsitys rakentuu Edmund Husserlin ja Martin Heideggerin filosofioihin perustuvaan eksistentiaaliseen fenomenologiaan. Rauhalan kokonaisvaltainen ihmiskäsitys koostuu elämäntilanteisuudesta, kehollisuudesta ja tajunnallisuudesta.

”Jokaisessa pienessä olemassaolon katkelmassa nämä kaikki ovat mukana. Ne edellyttävät toinen toisensa ollakseen itsenäisesti olemassa. Holistisuus syntyy elämäntilanteisuuden, kehollisuuden ja tajunnallisuuden yhteispelistä. Vaikka ihminen on kokonaisuus, niin häntä voidaan tutkia vain yhden tieteen varassa.

Rauhala tähdentää ihmisen yksilöllistä ainutkertaisuutta. Ihmisillä on myös yhteisiä ominaisuuksia, kuten esimerkiksi kyky puhua. Ja nimenomaan henkisyys on kaikille ihmisille yhteistä. Ihmisen tullessa olemassa olevaksi, hänen kohtalonaan on tulla ainutkertaiseksi. Rauhalan mielestä ihanteellisissa tapauksissa ihminen pystyy ohjaamaan ainutkertaisuuttaan omassa elämässään.

”Empiirinen tutkimus voi edistyä eksistentiaalisen fenomenologian pohjalta erityisesti niiltä osin, joissa kehitys on ollut pysähdyksissä ja lukkiutuneena fysikaalisiin ajatusmalleihin. Paljastaessaan ihmisen kokonaisuuden tämä filosofia on avannut tutkimukselle ja auttavalle toiminnalle uusia mahdollisuuksia. Psykiatriassa, psykologiassa, psykosomatiikassa ja kasvatustieteessä on jo otettu käyttöön holistisuuden virikkeitä.”

Hänen mielestään materialistisella ihmiskäsityksellä, jossa nähdään ihmisen olevan biologis-fysikaalinen olento, on demoralisoiva vaikutus. Materialistinen ihmiskäsitys johtaa tieteellistä tutkimusta ja käytännöllistä elämää voimakkaasti biologisoivaan suuntaan. Rauhala painottaa kokonaisvaltaisen ihmiskäsityksen merkitystä, etenkin ihmistajunnan henkisyyttä.

Usein Lauri Rauhala nähdään suomalaisen filosofisen antropologian tradition edustajien Erik Ahlmanin ja Sven Krohnin eräänlaisena jatkumona. Itse hän näkee heillä olevan paljon yhteistä.

”Henkisyyden tähdentäminen ja henkiseen kasvuun velvoittaminen yhdistävät meidän ajatteluamme. Yksityiskohtaisista tulkinnoista meillä on erilaisia näkökohtia. Ahlman ja Krohn ovat yksilöllisyyden filosofiassa henkisen ihmiskäsityksen analyysin suomalaisia suurmestareita.”

Vaikuttamisen kanavat

Rauhala näkee, että hänen holistinen ihmiskäsityksenä sisältää kolme vaikuttamisen kanavaa: elämäntilanteisuus, kehollisuus ja tajunnallisuus.

”Muun muassa psykoterapiassa, kasvatuksessa ja opetuksessa vaikutetaan tajunnan kautta. Kehollista vaikuttamista tapahtuu urheilun, liikunnan, lääkkeiden ja ravinteiden avulla.”

Hän ei aseta mitään näistä kolmesta erikoisasemaan. Elämäntilanteisuuden huomioiminen on tullut mukaan suhteellisen myöhään. Fysiologian professori Yrjö Reenpäällä on ollut oma vaikutuksensa siihen, että elämäntilanteisuus on otettu mukaan.

”Ihmistutkimuksen kannalta tärkeintä on se, että elämäntilanteisuus on pystytty analysoimaan ihmisen kokonaisuuden yhtä olennaiseksi osaksi kuin tajunnallisuus ja kehollisuus. Ihminen on suhteessa johonkin. Ihminen ei ole olemassa ilman omaa elämäntilanteisuuttaan.”

Rauhalan mukaan toiset ihmiset ovat hänen elämänsä rakennetekijöitä. Hänen mielestään onkin sääli, että elämä kodeissa on mennyt niin kiireiseksi, korkeintaan yksi ateria päivässä pystytään syömään yhdessä.

”Ihmisten väliset suhteet ovat mekanisoituneet. Kuitenkin hienompien tunteiden elinvoimaisuuus edellyttää ihmissuhteita, jotka kehittävät ihmistä henkisesti. Reaaliset eettiset tunteet, esimerkiksi vastuullisuus ja rakkaus, tarvitsevat kehittyäkseen läheistä ihmiskontaktia.”

Professori Lauri Rauhalan näkemyksen mukaan ihmisen itsetietoisuus on henkisyyden tärkein tunnusmerkki. Vain ihminen voi ajatella oman itsensä tajunnallista kokemusta, johon tiettävästi mikään eläin ei pysty. Kun ihminen viljelee ja kehittää henkisyyttään itsessään, hän tulee itsetietoisemmaksi omasta olemassaolostaan.”

Freudista Jungiin

Lauri Rauhala suorittaessaan psykologitutkinnon Nikkilässä sairaalapsykologina tuli freudilainen psykoanalyysi voimalla Suomeen. Rauhalakin kiinnostui psykoanalyysista, mutta siirtyi melko nopeasti Sigmund Freudin opeista C.G.Jungin leiriin.

”Olin puolitoista vuotta Englannissa jungilaisessa opissa. Tutkin Jungin fenomenologiaa, joksi hän oman ajattelunsa tunnustaa. Rauhalan väitöskirja kosketteli tiedostamattoman ongelmaa fenomenologisen filosofian valossa.”

”Huomasin, että tajunnan tutkimus ei yksin riitä. Opiskelin psykosomatiikkaa, mutta olin jyrkästi oppositiossa niitä vastaan, jotka homogenisoivat ihmisen. Havaitsin, että kokonaisvaltaisuus edellyttää erilaisten olemispuolten ymmärtämistä ja miten ne pelaavat yhteen. Tästä syntyi holistinen ihmiskäsitykseni uudessa muodossa.”

Rauhalan holistisuuden idea sisältää Jungin individuaatioprosessin – henkisen eheytymisen. Henkisestä eheytymisestä, henkisestä kasvusta on seurauksena vastuullisuus omasta itsestään ja kanssaihmisistään.

Professori Lauri Rauhala promovoidaan kesäkuun alussa Oulun yliopiston kasvatustieteellisen tiedekunnan kunniatohtoriksi. Oulun ja Tampereen yliopistoissa on viety pisimmälle Rauhalan eksistentiaalisen fenomenologian sovelluksia kasvatustieteessä.

Kirjoitus on julkaistu Suomi-lehdessä 2/1994. Kirjoitus perustuu Lauri Rauhalan nauhoitettuihin haastatteluihin keväällä 1994 hänen kotonaan.

Mainokset